sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Halvalla ja paljon vai kalliimmalla ja vähemmän?

Tässä yhtenä päivänä ajellessani kotia kohti kulin radiosta uutisen, jossa jälleen kerran ilmoitettiin raaka-aineiden hintojen nousevan lähiaikoina rajusti. Tällä kertaa kyseessä oli puuvilla, joka Pakistanin tulvien ja Kiinan rivakkaan kasvun seurauksena on saavuttanut korkeimman hintansa koko 140-vuotisen kaupankännin historiassa. Ja siitäpä johtuen vaatteiden hinnat täällä Pohjolassakin nousevat. Samaa tarinaa saa kuunnella lähes joka päivä jonkin raaka-aineen kohdalla. Korotukset ovat olleet kymmeniä prosentteja vuodessa - joskus jopa 150 prosenttia.

Jonnekin umpiluuhan tämä juttu jäi itämään ja sieltä se kaivautui ulos muutama päivä sitten kun olin erään toimittajan haastateltavana renkaiden laatuluokituksesta. Keskustelimme siinä kuluttaja käyttäytymisestä ja siitä miten lyhytnäköisesti me kuluttajat loppuen lopuksi ajattelemme asioita ”säästääksemme” hetkellisesti. Olen jo pitkään itsekseni jupissut sitä miten nykyisiä kodin elektronisia laitteita ei juuri kannata korjata, kun uuden saa alle sen mitä korjaus maksaa. Ainahan niitä ei edes voikaan korjata. Näin ollen marssitaan kauppaa ostamaan uusi ja heitetään vanha kierrätykseen. Mutta mikä kasa raaka-ainetta menee täysin hukkaan! No ei nyt ehkä ihan hukkaan, koska kierrätysjärjestelmät tämän päivän Suomessa ovat onneksi kehittyneet melkoisesti, mutta joka tapauksessa uusi kone on vaatinut uuden raaka-aineen. Ja raaka-aineiden hintojen noustessa nousevat tuotteidenkin hinnat ja kun ei saa ostettua kestäviä tuotteita niitä on ostettava useammin ja kun tuotteen elinkaari on lyhyt tarvitaan lisää uusia tuotteita, jotka vaativat lisää raaka-ainetta ja kun raaka-aineen kysyntä kasvaa hintakin alkaa taas nousta ja kun hinta nousee tolkuttomasti loppuu kuluttajalta rahat ja kun rahat loppuu ei meillä kellään ole kivaa. Kohta meillä on siis käsissämme järjettömän hintaisia huonolaatuisia tuotteita!

Otetaanpa tästä sitten esimerkki alalta, joka nyt sattuu olemaan sydäntäni lähellä. 

Kuluttajalla on keskikokoinen perheauto, jonka rengaskoko on nykyisellään 205/55R16. Uudet laadukkaat kesärenkaat maksavat tuohon autoon noin 500 euroa ja vastaavasti HALVAT renkaat saa 320 euroon. Tässähän voisi oikeasti säästä satasia - vai voisiko sittenkään? Noissa HALVOISSA renkaissa on vähemmän kulutuspintaa kuin laadukkaissa uusissa. Ei tosin paljon vähemmän, mutta kuitenkin. Niiden pintakumiseos on tehty edullisimmista seoksista, joka tarkoittaa joko äärimmäisen kestävää ja liukasta pintaa tai sitten, kuten useimmissa tapauksissa, vähemmän kestävää ja vähän pitävämpää pintaa. Ja tässä tapauksessa voin kokemuksesta sanoa, että vähän pitävämpikään seos ei vastaa märällä tienpinnalla lähellekään laadukkaiden renkaiden tasoa.

No ominaisuudet sikseen. Vähemmän ja huonompaa kumia tarkoittaa lyhempää kestoikää, joka tarkoittaa nopeampaa uusintaa. Sattuneesta syystä tuon renkaan rungon valmistamiseen menee suunnilleen sama määrä raaka-ainetta olipa kyseessä sitten HALPA tai kallis rengas. Käytöstä poistettuna halpaa runkoa ei voida enää uusiokäyttää vaan se on laitettava kierrätykseen ja tehtävä siitä esim. hakkelusta kaatopaikkojen pohjiin. Näin ollen tarvitsemme siis lisää raaka-ainetta uusiin runkoihin. Tämä taas tarkoittaa enemmän kysyntää raaka-aineesta ja sitä kautta hinnan nousemista. Viimeisin tieto on, että kumin hinta on noussut marraskuusta tammikuuhun 35 prosenttia! Tämä ei ole varsinaisesti seurausta yksin edellä mainitusta seikasta, mutta maailman markkinahinnat liikahtelevat kysynnän mukaan ja joskus jopa pelkän spekulaationkin voimasta. Halpojen renkaiden raaka-aineen osuus tuotantohinnasta on suhteessa suurempi kuin kalliimpien, joissa on mukana enemmän tuotekehitystä, markkinointia, yms. Näin ollen raaka-aineiden hinnan muutokset näkyvät näissä tuotteissa suhteessa suurempina. Siis taas päädymme siihen, että kohta meillä on käsissämme hinnakasta ”HALPAtuotetta".

Näitä esimerkkejä riittänee kaikissa tuoteryhmissä, mitä vain kuvitella saattaa, mutta kun tuo rengas, se nyt vain sattuu olemaan niin rakas aihe minulle.

Mitäpä jos alkaisimme kaikki miettimään kestävämpää kulutusta, joka yllättäin saattaakin tarkoittaa edullisempaa elämistä!