Totuushan on se, että kun suuret ongelmat ja epävarmuudet poistuvat, alkaa pienistä asioista kasvaa suuria ongelmia. Joka tapauksessa jostain pitää löytyä valittamista - työnantaja riistää, vapaata ei ole tarpeeksi, ruoka on kallista, yhteiskunta ei välitä ja verojakin pitää maksaa, vakuutuksista puhumattakaan, kännykän akku ei kestä ja operaattorikin on aivan paska, kun kuuluvuus ei ole riittävän hyvä. Ehkä tuohon listaan voisi vielä lisätä, ettei vuorokaudesta löydy tarpeeksi tunteja ehtiäkseen suorittamaan kaiken sen mitä kalenteriin on tullut merkittyä myöskin vapaa-ajalle.
Paljon olen tätä valittamisen autuutta yrittänyt pohdiskella ja itsekin siihen välillä sortuneena huomannut, että 99% kaikesta tästä napinasta on aivan turhaa. Joko siihen ei voi itse vaikutta tai sitten siihen ei viitsi itse vaikuttaa. Kuten kaverini tuossa FB jaossa totesi: Joskus pitäisi osata olla tyytyväinen siihen mitä jo on. Näinhän se menee, miksemme voi vain tyytyä siihen mitä meillä jo on, olipa se sitten kivitalo, vuokrakämppä, BMW X6, Fiat Punto, MacBook, iPad, iPhone, Nokia 2110, Prepaid liittymä, työsuhdepuhelin, työpaikka, koti, perhe tai vaikka vain muuten hyvä elämä, joka sekin joskus paiskoo kuraa naamalle, mutta usein vain opetustarkoituksessa.
Mitä tahansa valintoja elämässämme teemmekään, ne aina johtavat meidät johonkin polulle. Se voi olla hyvä ja suora tai haasteellinen ja mutkikas, mutta aina meillä on mahdollisuus kääntyä tuolta polulta jollekin toiselle päätyäksemme uuteen määränpäähän. On vain muistettava, että meidän itse pitää tehdä päätös suunnan muuttamisesta. Suuri tai pieni muutos ei sillä ole väliä, vain minä olen se, joka päätöksen voi tehdä. Eri asia onkin sitten se, haluammeko tai pikemminkin viitsimmekö tehdä muutosta. On niin helppo ajatella, että kun tähänkin asti on näin pärjätty, niin voihan sitä sitkutella tästä eteenkin päin, kunhan vain tuo valtiovalta/kunta/yritys/naapuri/sukulainen/ystävä kantaisi vastuunsa ja huolehtisi näistä ongelmista, jotka tuntuvat tuppautumaan minunkin elämään. Muutoshan tarkoittaa aina sitä, että jonkun on otettava lusikka kauniiseen käteen ja tehtävä töitä sen eteen, että asiat saavat uuden suunnan. Koska loppuen lopuksi meillä on kaikki kutakuinkin kohdalla, emme kerta kaikkiaan viitsi tehdä asialle mitään. Näin ollen onkin paljon helpompaa napista ja valittaa.
Jossain vaiheessa muutokset tulevat väistämättä eteen myös täällä armaassa lintukodossamme. Maailman politiikka vaikutta meihin niin suurella voimalla, että vaihtoehtona on joko sulkeutua, niin kuin Pohjois-Korea on tehnyt, tai sitten hyväksyä muutokset ja alkaa elämään niitä kohti. Tulevaisuudessa joudumme haastamaan itseämme entistä enemmän ja elämään entistäkin epävarmemmassa ympäristössä, jossa vain me itse voimme tehdä elämästämme parempaa ja ennen kaikkea mielenkiintoisempaa. Aivan kuten Rädyn ystävä oli sanonut, hänen elämässään kaikki on epävarmaa, mutta juuri siksi myös mahdollista. Rätyä edelleen lainatakseni: Kiina elää toivosta. Suomen turvallisuus turruttaa.
